| Henkilöauto ja kuorma-auto asuivat yhdessä
|
| Yhtenä päivänä henkilöauto puheli ihmeissään:
|
| «Täällä me ollaan jo vuosikaudet majailtu kaksistaan
|
| Eikä vain ole vilaustakaan näkynyt lapsista
|
| Eikös jo oisi meidänkin aika hankkia lapsia
|
| Ennen kuin ollaan aivan romuja, peltihapsia?»
|
| Kuormuri sanoi: «Pannaan heti vetämään tilaus
|
| Eihän se ole kuin pikkuinen soitto ja puhelimen kilaus.»
|
| «Halloo, halloo, halloo onko saiRAAla?
|
| Tilaamme nyt lapsen ilman mutkia
|
| Voimmeko me heti tulla noutamaan?
|
| Ei kai niitä tarvitse ees tutkia?»
|
| «Kyllä, kyllä, kyllä, täällä sairaala
|
| Täynnä joka paikka, huoneet, parvet on
|
| Onhan täällä ipanoita tarjolla
|
| Tahdottekos lapsen, jolla sarvet on?»
|
| Lääkärin vastaanotolla kerrottiin autoille:
|
| «Lapsia täytyy odottaa, painukaa talleille!
|
| Jommankumman lihoa kuuluu, ennen kuin synnyttää
|
| Mitään ruokaa kotona ei nyt kannata säilyttää.»
|
| Kumpikin auto suuria lasteja siemaisi sisäänsä
|
| Bensiinitankki ja tavaratila niin täyteen kuin ikinä
|
| Odottivat sitten jännittyneinä, mitä siinä tapahtuu
|
| Kunnes vihdoin puhelimen ääni korviin kantautuu:
|
| «Halloo, halloo, halloo täällä sairaala
|
| Nyt on sitten lapsi teidän perheessä!»
|
| Autot kaasuttivat sinne nuolena:
|
| Moottoripyörä lojui sängyssä!
|
| Autot oli ihmeissään, mut lääkäri
|
| Hymyili ja sanoi: «Sille antakaa
|
| Samaa ruokaa, jota syötte itsekin
|
| Niin se kasvaessaan neljä pyöRÄÄ saa.» |