| Oli päivät niin kuin lentohiekkaa joka pikkuhiljaa vähän kerrallaan minut |
| syövereihin sai ja sitä pelkään totta kai kun ei tanssia voi pakkopaidassaan |
| Niin palaan viattomuuden aikaan, jolloin rakkaus onnesta itkemään |
| Jo aikaa sitten huomasin olen täällä ennenkin minä ollut mutta oppinut en mitään |
| Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen |
| En viimeistä vaunua voi tavoittaa |
| Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa |
| Vielä joskus kaipaan häntä paljonkin, mutta tiedän mitä tuo hän tullessaan |
| Hetken huuman ihanan, vaan myös kasvot kuoleman |
| Pelkään etten nouse enää milloinkaan |
| Taas palaan viattomuuden aikaan |
| Muistan illat, jolloin vielä rukoilin |
| Tänään pettää itseään, ehkä pääsee synneistään |
| Silti ristillä voi kuolla kuitenkin |
| Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen |
| En viimeistä vaunua voi tavoittaa |
| Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa |
| Instrumental Oli päivät niin kuin lentohiekkaa |
| Enää öistä, niitä erottanut en |
| Vaan mistä silloin voimaa saan, jos hän saapuu uudestaan? |
| Sillä hauras taitaa olla ihminen |
| Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen |
| En viimeistä vaunua voi tavoittaa |
| Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa |
| Instrumental Kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa |