| Se on veripankki, kova kantti, järkäle ja vahva kuin muuri |
| tunteiden kätkijä, niitä kovia jätkiä, ainakin luulee |
| ajatuksia märkiä tämä sydäntensärkijä ei salaile |
| vaan hän uhkaa, kiristää, raiskaa ja valehtelee |
| On sillä huonot tavat niillä leikkiä saanut on jo kauan |
| on sillä huonot tavat ja huonommiksi ne menee kunnes |
| hoitaja hymyilee ja huomenna kaikki okei |
| On sillä omatunto nolla sen on helppo olla kuva poliisin |
| ei heitä noppaa kun se ottaa vaan valikoi mikä on verisin |
| eikä kanna kaunaa koska kaunamieli kantaa sitä |
| Ja kun kurkunpäätä kuivaa hyppää uimaan hukkuu pohjaan viinijärveen |
| On sillä huonot tavat niillä leikkiä saanut on jo kauan |
| on sillä huonot tavat ja huonommiksi ne menee kunnes |
| hoitaja hymyilee ja huomenna kaikki okei |
| Ja kun aamu sarastaa |
| taas uusi päivä, onnen häivä, ryöstösaalis vanhan mummelin |
| kaksi kuulakärkikynää virsikirja ja jämät tummelin |
| On sillä huonot tavat niillä leikkiä saanut on jo kauan |
| on sillä huonot tavat ja huonommiksi ne menee kunnes |
| hoitaja hymyilee ja huomenna kaikki okei |
| Seisoo sateessa |
| tyhjässä huoneessa |
| yksin vuoteessaan |
| koillisessa luoteessa |
| seisoo sateessa |
| eikä pelkää mitään |
| tyhjässä huoneessa |
| merta katselee |
| yksin vuoteessaan |
| sen kastelee |
| koillisessa luoteessa |
| eikä kuule kun mummot huutaa armoa |
| Seisoo sateessa |
| eikä pelkää mitään |
| tyhjässä huoneessa |
| vaan verta katselee |
| yksin vuoteessan |
| sen kastelee |
| koillisessa luoteessa |
| eikä kuule kun mummot huutaa armoa |