| Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa |
| kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. |
| Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet |
| niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen. |
| Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäitten |
| yöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten. |
| Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkelten |
| sylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten. |
| Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä |
| kuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton. |
| Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alas |
| ja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa: |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa |
| siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa |
| siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää |
| Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy, |
| hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee. |
| Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtää |
| ja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan: |
| «Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankoja |
| valtias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa. |
| Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansa |
| kasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa.» |
| Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaiken |
| vaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita… |
| Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan. |
| Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan. |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa |
| siellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaa |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa |
| siellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa |
| siellä savuavat peilit yllä kaikkeuden |
| Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissa |
| siellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää |
| «Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt |
| minun hautaani vartioi pisara aamukastetta. |
| Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, |
| minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa.» |