| Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
| E così il Natale era già di nuovo al Nord
|
| joulu joutui jo rintoihinkin.
| Il Natale era già sul suo petto.
|
| Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
| E l'abete rosso crea il loro splendore
|
| jo pirtteihin pienoisihin.
| già in pillole per i più piccoli.
|
| Mut ylhäällä orressa vielä on vain
| Ma c'è ancora solo in alto
|
| se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
| quella gabbia mi chiude il mio cinguettio,
|
| ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
| e il muto gemito è in prigione;
|
| oi, murheita muistaa ken vois laulajan!
| oh preoccupazioni ricorda chi potrebbe essere un cantante!
|
| Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
| I cipressi della signorina ora odorano anche d'inverno,
|
| istun oksalla uljaimman puun,
| mi siedo su un ramo dell'albero più coraggioso,
|
| miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
| Miss' dalle acque, il vino è il più spumoso
|
| ja sää aina kuin toukokuun.
| e il tempo è sempre come maggio.
|
| Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
| E io sono tutt'altro che bella,
|
| ah' tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
| ah 'tutti gli incantesimi e inebriante la testa,
|
| ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
| e le canzoni cantavano dolcemente nei boschi,
|
| sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
| le sue gioie più ricche chi può raccontare!
|
| Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
| La più luminosa delle stelle, ora a tua gloria
|
| sinne Suomeeni kaukaisehen!
| lì in Finlandia in lontananza!
|
| Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
| E poi quando il sole si spegne, quello
|
| sä siunaa se maa muistojen!
| benedici quella terra di ricordi!
|
| Sen vertaista toista en mistään ma saa,
| Non posso averne un altro così,
|
| on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
| è il Mull 'ain' più costoso e costoso della Finlandia!
|
| Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
| E lode per quella canzone suonata da Sylvian
|
| ja soi aina lauluista sointuisimman. | e suona sempre la più armoniosa delle canzoni. |